/vko

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kurjana Keltakalliolla

Näinkin voi suunnistaa kothamin pisteytysten puristuksessa, jossa etappipisteet on kaikki kaikessa. Hyvät suorituksethan on plussaa jos sellaisia sattuu tulemaan, sillä voitot ja pisteet kuitenkin ratkaisee. Edellisten kothamien pikku virheiden jälkeen alotin varman päälle polkukierrolla. Taishan siinä Heiskan tukka vilahtaa nelosta koukatessa ja sekös sai ärsyyntymään. Pitkää väliä tarpoessa loppui sujuvuus ja suunnitelmakin loppui. Lopetin myös suunnistamisen ja tsuumailin poluilla sijaintiani. Vilkuilin neulaa ja mahdollisisa muita valoja, joista voisi saada apua. Lopulta päästessäni yhteisymmärrykseen sijainnistani itseni kanssa, jatkoin taas samalla taktiikalla eteenpäin, sil ei pitkälle pötkitty. Loppuradalla yritin hyötyä poluista max.paljon, mutta silti se oli täynnä vaikeuksia.




                                                         Kotham-Cup Santamäki 25.11.2013


 Kotham tulokset

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kaakonkulman crème de la crème

Kausi ja motivaatio loppui jo pari kuukautta sitte. Synkistelin kuukauden, kävin ehkä kerran lenkil. Synkistelin lisää. Nipin napin on sellanen fiilis, että teorias jaksais käydä edes säännöllisesti ulkona.
Kiitos taas Kothamcupin, että sain kiintiö lenkin viikkoon. Nyt kiertueella edetään jo kohti 6:tta etappia kun sirkus siirtyy taas Kotkan maaperälle, jossa kotikenttäetu on selkeämpi. Jännintä tässä on se, että kulku tuntuu kokoajan kovemmalta ja tulokset heikkenee sitä mukaan.




sunnuntai 18. elokuuta 2013

Pari karttaa ja kuvaa

                                          Jukola 2013 6. osuus












                                           





Hieno kotikisa kaikkine puitteineen. Yksi kesän merkkipaalu saavutettu vaisulla menestyksellä.
Täst on hyvä suunnata syksyn kisoihin.Ei muuta kun uuperiin mäkeen etsimään kovuutta.


                                 









tiistai 30. huhtikuuta 2013

Synkän talven pelastaja tulkoon

Uusi kausi ja uusi paitakin on nyt koettu. Iso pyörä pyörähti ja kausi lähti käyntiin eSprintillä ja jatkui FinnSpringin merkeissä viikonloppuna. Molemmissa kisoissa alku on lähtenyt nihkeähkösti liikkeelle, kuitenkin matkanteon parannuttua kisan loppua kohti. Ehkäpä virheiden tuoma kokemus näkyy nyt suorituksen varmuudessa ja hyvä niin. Tietysti pelko pettymyksestä pakottaa kokoajan varmistelemaan ja lukemaan karttaa, ettei vähäisetkin kisat, joita käyn tuota pettymystä. Kesän kalenteri näyttäs siltä, ettei SM sprintin ja Jukolan lisäksi hetkeen kisoja tule.

Espoossa 1-2 välin takkuilu verotti eniten aikaa ja loppumatkan virheiden välttely kantoi ihan kelvolliseen lopputulokseen. Ykköselle oli tietenkin suunnitelma oikaista talojen välistä suorempaa, mutta missasin sen karttaa lukemalla. 2-välin hitaampi kiertävä valinta mahdollisti jopa nopeimman ajan 3 välin alamäkipätkälle kun porrasnousua ei ollut kakkoselle tultaessa.




FinnSpringissäkään alku ei lähtenyt toivotusti liikkeelle, vaikka valitsinkin 1 rastille lopulta tiekierron. Pienet seisoskelut rastin vieressä toivan heti kisan alkuun suurimman ajanhukan. Metsäjuokseminen tietysti oli jo haaste sinällään pitkän talven jälkeen ja pidemmällä 5 välillä tuntuikin jo aikamoista kolotusta reidessä. Vaudinpitäminen onnistui sykemittaria tarkkaillen kuitenkin sen verran hyvin, ettei suurempia rastinetsimisongelmia tapahtunut enää loppumatkasta. Tietysti pikku koukkailuja etenkin rasteille tultaessa sattui useampaan otteeseen, mutta ne suotakoon näin ensimmäisissä kisoissa. 13 välin reitinvalinta mietitytti hetken, mutta muiden juoksijoiden rohkaisemana valitsin oikean tiekierron vasemman (suoraviivaisemman) sijasta.


FinnSpringin viestistä vetäydyin lopulta juoksukyvyttömyyden takia, vaikka rosterissa olinkin. Otti se Lauantai sen verran koville kuitenkin, etten saanut juoksuaskelta viestiaamuna edes väkisin yrittäessäni. Hyvä niin, nyt tuntuu paremmalta ja saatoin ehkäistä pitkän sairasloman vetäytymällä kisasta.

Tästä sitten kisat jatkuvat 10 milaan, jossa pääsen vuosien tauon jälkeen juoksemaan vähän erilaista osuutta. Joukkuekin on tietysti eri ja Riennon aikakaudella(2006-2012) juoksin enimmäkseen 1-2 osuutta milassa ja jukolassa. Vaihteluhan virkistää ja nyt juoksen letkarallattelun sijaan luultavasti vähän henkilökohtaisempaa baanaa. Letakarallattelu on tietysti edelleen plussaaa ja pimeys tulee olemaan varmasti läsnä, saas nähä miten käy.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kotham-Cup huipentuu

Syksyhän alkaa olla pitkällä ja talvenkin pitäisi joskus tulla. Reenailut on mennyt vähän säästöliekillä, kuitenkin ylläpitäen kuntoa 1km vedoilla kerran viikossa ja Kotham-Cupin merkeissä. Eiliseen Kothamiin tein hyvissä ajoin päätöksen ladata täysillä ja lähtä haastamaan Maestro Weckmannia tosissaan. Lämmittelyt ja kevennetty varustus ei kuitenkaan auttanut, koska luulen sen vetäneen ne mutkat suoriksi, joita itse tein. Ainahan siinä käy niin.


Kotham-Cup

maanantai 17. syyskuuta 2012

Pyrin ykkösluokan suunnistajaksi

Keskuri-Viesti viikonloppu on takana ja nyt ei tarvitse olla niin pettynyt, kuin niitä edeltävien 3 kilpailun jälkeen. Tos Hollolassakin oli jo ihan hyvää menoa, mut heti pidemmällä välillä paketti levis täysin niinkun kuvasta näkee. Ilmeisesti noi hiukan pidemmät välit pistävät yliyrittämään ja heti suunnitelmallisuuden puuttuessa käy hassusti. Toki useat perättäiset epäonnistumiset on tainneet horjuttaa itseluottamusta niin paljon et tollee käy heti jos on vähän epävarma.







SM keskimatka K-5
Rauhallisesti liikkeelle ja pakkolukua ekat 2 väliä. 2-3 välillä skarppasin, mutta en saanut koppia oikeasta kohdasta ja jatkoin kohti seuraavia ajouria. Pitkäksi meni ja välin toteutus alkoi olla jo eksymisen rajoilla, kun ei juoksemistani heinäpoluistakaan mitään tolkkua saanut. 3-5 väleillä homma viel kasaan ja loppuvetoa virittelemään parin tarkasti otetun välin jälkeen. Aukon kärkeä 6 kohti mennessa lisäsin vielä vauhtia ja kaarroin mäen vasemmalle puolelle kun ei näkymä oikein kohdannut ajatuksiani. 8rastia meinasin vielä ampua ohi, mut onneks stoppasin just rastin kohdalla. No hiukan parempaan päin, mutta etenkin 2-3 välin ajanhukka oli aika merkittävä lopputulosten kannalta. Hyvä merkki kuitenkin että selkeät virheet näyttäisi olevan edes hitusen taas pienenemään päin.


B-finaaliinkin oli hyvä fiilis lähteä, sillä harvoinhan pääsee juoksemaan kahta hyvää keskarin kisaa saman päivän aikana. Mielestäni pahimmilla rasteilla (3 ja 9) otin maltillisesti lähestymisen ja näin homma säilyi mielekkäänä koko matkan. 4 rastilla sekoilin taas ajourien kanssa, vaikka tunsinkin meneväni väärään suuntaan. Korjaus rastille sahäkästi, sillä takaa-ajo letka saavutti taas ja huomasin että tässä kisassa on ehkä hyvä ottaa vähän porukkaa ympärille. Isompia virheitä ei tullut, vaikka 10 rastilla epäröin rastin sijaintia hetken ja 13 paiskasin selkiä seuraten hieman vinoon.




Viestiin lankesi taas kerran avausosuus kun Simokin päätti lähteä sairasteluiden takia kotiin. No mikäs siinä kun juokseminenkin alkaa sujua kisa kisalta paremmin. Tietysti lähtöviivalla mietitytti hieman, kuinka keskarien jälkeen kropasta ja etenkin jaloista löytyy enää potkua. Kuuluttaja kun vielä useaan kertaan muistutti kohtalaisista korkeuseroista. K-pisteellä tuntuikin jo aika pelottavalta kun joutui heti hölkkä-kävelemään paskaikossa ylämäkeen. 1-välil luotin kuitenkin tarkoin ruuvaamaani suuntaani ja rastille oli helpottavaa pudottaa. Pitkällä oleva 2 rasti näytti lähes saavuttamattomalta, mutta alussa selkiä myötäillen ja lopussa mäkien väleistä luovien rastille. Punamustien paitojen näkeminen 2 rastilla antoi kuitenkin uskoa, että välin toteutus meni edes sinnepäin.

Radan takaosa oli ihan mukavaa ja hajonnatkin puri kovaa. Rumasti suunniteltu juomapaikkakin oli jätettävä väliin ennen väliaikarastia ja toivoin vain jaksamista loppuradalle.11 rastin liiallinen varmistelu vei jonkin verran aikaa ja muita rastilla ei enää näkynyt.11-12 väli aiheutti mietintää, joka jatkui tielle asti. Päätin kuitenkin kiertää mäen vasemmalta ja tielläkään ei enää ketään näkynyt, vaikka kuvittelin pääseväni vielä letkoihin. Kahelletoist lueskelin kartalta kaiken mikä silmään sattu ja totesin kiireen olevan ohi, sillä metsä oli niin hiljainen. 13 rastille mennessä katsastelin tien ylityksessä epätoivoisena kompassiin kun muita ei näy ja reitti tuntuu niin oikealta. Mäki ylös nysväten ja toisen kiven kautta koukaten rastille.

 Pitkälle välille olisin tarvinnut sitä matkaseuraa, mutta mikäs siinä. Läksin toteuttamaan pitkää 14 väliä mäen vieressä ja tarkotus oli hypätä polun yli nenästölle ennen kiellettyä aluetta. Kuitenkin usko loppui kesken kun hyökkäsin vähän eri kohdasta rinteeseen, josta olin ajatellut mennä.
Taisi olla ensimmäisiä oireita väsymyksestä ja niimpä kurvailinkin Sorsan Laurin vetämää letkaa vastapalloon, kuin mikäkin metsien mies. Loppumatka pienin koukkujen saatteleman maaliin ja saatoin olla tyytyväinen suorituksen kunniakkaaseen läpivientiin. Korjattavaa jäi taas saakelisti, mutta ei auta kun parantaa.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Rapsa

E-Games käyty vaisulla menestymisellä. Yltäpäältä paskassa kisan jälkeen ja oli käytävä vihasen loppuverkan jälkeen Oittaanrannan kylmäsuihkussa, jotta kehtas ittesäkans olla. Antaa kuitenkin vielä jotain toivoa loppukauteen kun askellukseen alkaa löytyä tahdikkuutta. Sielt jylläiltiin kotio ja välittömäst sunnuntai aamun Velodromille TDH:n massakuntoajoon. Ihan siistiä se oli vaik aikamoista jyhkimistä kun maatiaisella ajot lopetin ajoissa Heinäkuussa ettei ringensatsaus kärsiny.

Suurin raportoinnin aihe on kuitenkin SY:n single jota odotan kuunteluun n. klo 04.00 aikaan, siis aivan tuotapikaa. Pureutuu syvimmälle o-rapin valtakuntaan kahden kokeneen raprap joujou keisarin toimesta. Saas nähä pystyykö Shiny yhtä synkkiin laulantoihin kuin raskaissa ajoissa. Luvassa kuitenkin veret seisauttavaa tuotantoa uusilla mausteilla. Ei o lupaa myydä eikä mainostaa. En laita levitykseen, voihan sen vaik ostaa itselleen!!! Mikä tuleekaan olemaan syksyn hitti, jos se viimelevyllä oli matkamuistoja???

1. Täl kaudel
2. Voittajan elkeet
3. Seurasiirtoja
4. Lepopäivä
5. Hatunnosto
6. Etelään
7. Ei menestystä
8. En pysty tätä jättää
9. Kiri
10. Meille aikaa

maanantai 13. elokuuta 2012

Sommaren är kort

Terr ter ter. Kesä-heinäkuun alussa terävöitetty kuntokuuri on edelleen kesken ja tekee hidasta nousua kohti SM-keskaria ja Yötä joissa yritän onnistua jotenkin. Kesälomat tietenkin auttoi asiaa ja keväällä vaivanneet haavat olen saanut nuoltua kiinni. Heinäkuun aikana alkoi tulla joitain hyviä harjoituksia mm.O-Ringen satsauksen myötä. Viikkoa ennen h-hetkeä Kotkassa järjestetty träningspaketti oli korvaamaton, ennen kun lähdimme vaimoni ja kahden vannoutuneen korttaajan kanssa valloittamaan Ruotsin rivieraa.

Maailman suurimmalle rastiviikolle oli tänä vuonna lähtenyt jokseenkin vähän Suomalaisia. Etenkin miesten sarjoissa suomalaisedustajia oli vain kourallinen ja nekin oli vielä ripoteltu eri sarjoihin korttaajien osalta. Hyvä niin, sillä saimme pitää muut suomalaiset Rientojen takana ja keskittyä täysillä tuntemattomien nimien lyömiseen. Viikko oli mielenkiintoinen ja antoi juurikin niitä asioita joita suunnistus voi parhaillaan antaa. Tässä niin jalossa sarjassa pääsee kerran kesässä kilpailemaan 1:15 000 mittakaavaisella useita kilpailuja nortonkimatkaa, niinkuin 7km radasta voi kutsua kun kyseessä on H21 Kort. Erittäin kansainvälisessä sarjassamme kärkeä piti yksi kova tiomilavoittojakin omaava norjalainen ja ruotsalaiset. Silmäänpistävänä huomiona pohjois-korean Edustajakin kilpaili sarjassamme varsin mainiosti. Suurin huomiomme kiinnittyi kuitenkin Tolf Berlinin hirvipaitoihin (myös kilpailun ulkopuolella), jotka starttasivat peräpään valvojina takuriin. Vammoitta ja hyvin tuloksin selvisimme 5 kilpailua lävitse. Eräänä päivänä tunnelmaa hieman latisti hotellilla, kun kuultiin erään kilpailijan rikkoneen harjulla tavalla yhtä kortin kirjoittamatonta sääntöä. Tulevaisuuteen tähyäville kortti-satsareille tilannehan on tänäpäivänä erittäin suotuisa, sillä korttaamisen hekumalliseen tunnelmaan voi ottaa ensikosketuksen jo 12 vuotiaisten sarjassa. 





  Etapp1. Alle minuutin virheillä maaliin.


    Soccerointia Tylosandin helteissä poikaen kanssa.



                                                   
                                          
O-Ringen 3 Etappi vastasi hyvin träningspakettimme mallimaastoja.
Pieniä sivuunvetoja, mutta hyvän lopun jälkeen tyytyväisenä maaliin.

                                        



Keskittyminen maximissa takurin lähtöpaikalla. Takaa-ajo kilpailu oli hyvää suorittamista ja ehkä viikon hallituin suoritus. Näkyi myös hyvänä sijoituksena tulosliuskalla.



    Takaa-ajo, viimeinen rasti.





    Viimeinen Halmstadin hämärtyvä ilta.

                                         




Sitten koittikin aluemestaruuskilpailut joka toimii yleensä vedenjakajana kesän ja syksyn välillä. Toimii myös vedenjakajana suunnistuksen suhteen sillä AM-kisoissa pääsee taaplaamaan sellaisia ratoja, joissa suunnistustatsi ja henkinen kantti saattaa valahtaa koko loppusyksyn ajaksi. En usko että nyt kävi niin, vaikka tulokset eivät mairitelleetkaan. Kiertelin radan rauhallisella tatsilla yhden isomman virheen saattelemana ja aikaa kului lähes 1.30, mutta hyvä pitkähkö kisa ennen kaikkea. 

    Amarien maltillinen alkulenkki.
                                          
                                     

 Sitten viimeisin koitos. Uusi aluevaltaus on nyt viimein tehty. Vuosia on jo himottanut jonkun sortin triatlonin suorittaminen. Pyhtään minitriatlon 300m uinti, 16km pyöräily, 5km juoksu sopi ensikertalaiselle mainiosti. Rauhallisella uintivauhdilla aloittelin ja homma sujui kuin rasvattu maaliin asti. n.6min+n.30min+n.18min+ vaihdot n.3min=57.44


Triathlon oli kyllä hieno laji ja niin "vitun urheilua", niinkuin joskus joku on saattanut sanoa juoksusta. Etenkin kun vähän pidemmistä matkoista puhutaan. Taitaa kuitenkin seuraavat koitokset olla tulevina kesinä, kun uimavesi alkaa olla jo niin hyytävää ja näitä suunnistuskisojahan syksyllä piisaa.